Terveydenhuolto Suomessa, sen toimivuus ja luotettavuus, erityisesti haastavissa tilanteissa on viime vuosina ollut paljon puheenaiheena maailmanlaajuisen pandemian yllättäessä koko yhteiskuntamme. Tiedon helppo saatavuus ja ennen kaikkea käyttötarkoitus on näkynyt sekä arjen kahvipöytäkeskusteluissa että virallisissa tapahtumissa. Tietoa on paljon ja se on kaikkien saatavilla. Mutta mikä tieto on luotettavaa, näyttöön perustuvaa, tutkittua tietoa? Tämä tuntuu olevan vielä osittain epäselvää. Tästä teemasta ajatukseni kääntyy väistämättäkin väitöskirjatutkimukseni aiheeseen, näyttöön perustuvan terveydenhuollon (NPTH) kehittämiseen ja erityisesti sosiaali-, terveys-, ja kuntoutusalan opettajien osaamisen vahvistamiseen. Sosiaali-, terveys-, ja kuntoutusalan opettajilla on ratkaiseva rooli tutkitun tiedon tarpeen tunnistamisessa. Asiantuntijana opettajien on otettava jatkuvasti huomioon paras mahdollinen näyttö päätöksenteossa erilaisissa tehtävissä, kuten opettaessaan ja kehittäessään uusia koulutusmenetelmiä.
Korkeatasoisen asiantuntijuuden kehittyminen terveydenhuollossa on tärkeää, ja osaamisen tulee perustua yhteiseen tietämiseen, asiantuntijoiden kokemustietoon sekä näyttöön perustuvaan tietoon. Näytön, tutkimustiedon, näyttöön perustuvan toiminnan ja näyttöön perustuvan terveydenhuollon käsitteet menevät yllättävän helposti sekaisin. Kun puhutaan tutkimustiedosta, tarkoitetaan ensisijaisesti tiivistettyä tutkimusnäyttöä, johon tutkimukset on koottu järjestelmällisesti ja ennalta määriteltyjen sisäänottokriteerien mukaisesti. Tarvittaessa tutkimuksien puuttuessa voidaan näyttönä käyttää myös asiantuntijoiden konsensuslausumia. Yksinkertaistettuna, näyttö on sen hetkistä, parasta, ajankohtaista tutkittua tietoa kyseessä olevasta aiheesta. Kun puhutaan tiedosta, määritellään se usein yksittäisen tutkimuksen tuottamaksi tiedoksi. Yksittäisiä tutkimuksia tarvitaan ja opettaja voi hyödyntää niitä esimerkiksi asiantuntijuuden kehittymisessä. Kun taas halutaan muuttaa käytäntöjä näyttöön perustuvaksi, ei yksittäinen tutkimus riitä, vaan asiasta tulee hakea kaikki tarpeellinen tieto (esimerkiksi kirjallisuuskatsauksien avulla). Yksittäisten tutkimusten perusteella pystytään muodostamaan kokonaiskuva tutkitusta aiheesta, joka voidaan tiivistää näyttöön perustuviksi suosituksiksi, järjestelmällisiksi katsauksiksi sekä näytön tiivistelmiksi. Itse näyttöön perustuva toiminta määritellään parhaan saatavilla olevan, ajantasaisen näytön harkituksi käytöksi asiakkaan terveyden edistämisessä, osana päätöksentekoa. Näyttöön perustuva toiminta todentuu siis käyttöönotossa ja sen on oltava turvallista, vaikuttavaa, oikea-aikaista, asiakaslähtöistä, tehokasta ja helposti saatavilla. Näiden osa-alueiden kehittämisen tulee perustua tutkimusnäyttöön.
NPTH:n tarkoituksena on edistää jokaisen sosiaali-, terveys-, ja kuntoutusalan ammattilaisen kykyä toimimaan niin, että päätökset pohjautuvat näyttöön. Joanna Briggs Instituutti (JBI) on kehittänyt NPTH:n mallin, jonka mukaan NPTH nähdään viisivaiheisena, syklisenä prosessina, jonka jokaista vaihetta tarvitaan näyttöön perustuvan toiminnan toteutumiseen. NPTH:n malli muodostuu tiedon tarpeen tunnistamisesta, tiedon tuottamisesta, näytön kokoamisesta, näytön levittämisestä ja näytön käyttöönotosta. Sosiaali-, terveys-, ja kuntoutusalan opettajilta vaaditaan NPTH:n monipuolista osaamista. Asiantuntijana opettajien on otettava jatkuvasti huomioon paras mahdollinen näyttö päätöksenteossa erilaisissa tehtävissä, kuten opettaessaan ja kehittäessään uusia koulutusmenetelmiä.
Yhteiskunnan muutokset tapahtuvat nopeasti ja näyttävästi, puhumattakaan tulevasta meitä kaikkia koskevasta Sote- uudistuksesta. Muutoksessa mukana pysyminen on asettanut haasteita myös terveydenhuollon koulutukselle ja kehittymiselle. Sosiaali-, terveys-, ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja NPTH:n kokonaisuudet ovat moninaisia ja jopa hankaliakin ymmärtää, saatikka hallita monipuolisesti. Opettajien osaamisella on keskeinen vaikutus terveydenhuollon koulutukseen ja hoitotyön laatuun. Näin ollen ammatilliselle kehittymiselle ja NPTH:n osaamiselle on jatkuva tarve.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajat suhtautuvat myönteisesti näyttöön perustuvaan tietoon ja sen käyttöön opetuksessa. On tärkeää pitää näyttöön perustuvaa tietoa ja näyttöön perustuvan tiedon käyttöä ja jakamista osana omaa opetusfilosofiaa. Siksi onkin mahtavaa huomata, että opettajat haluavat osaltaan kehittää maailman laajuista hyvinvointia ja samalla myös näyttöön perustuvaa opetusta. Kyky löytää ja etsiä parasta ajankohtaista näyttöä käytettäväksi vaatii taitoa ja tiedon tulkinta ja kriittinen arviointi sitäkin vaativampaa. Opettajat ovat osoittaneet hallitsevansa nämä osa-alueet ja uskonkin heidän kykyynsä perustella omaa toimintaa näytöllä myös työpaikan ulkopuolella. Näyttöön perustuvuus toimii osana opettajien opetusfilosofian rakentumista. Tulevaisuudessa opettajan tulisi tuoda NPTH:n osaamistaan esille esimerkiksi opiskelijoiden ohjaustilanteissa kliinisessä harjoittelussa.
Suurimmat vastuut NPTH:n osaamisesta jakautuvat terveydenhuollon palveluorganisaatioille, koulutusta järjestäville tahoille sekä tutkimusyksiköille. NPTH:n ammattilaisten osaamiseen voidaan vaikuttaa ensisijaisesti koulutuksella, joka vaikuttaa sekä laadukkaan hoidon järjestämiseen sekä kokonaisvaltaisesti terveydenhuollon laatuun. Opettajien rooli koulutuksen kehittäjänä on merkittävä, ja vaikuttaa isossa kuvassa koko NPTH:n kehittämiseen. Myös näytön tiivistäminen, yksi näyttöön perustuvan terveydenhuollon osa-alueista, on tulevaisuuden opettajien hyvä hallita. Opettajat voivat kehittää osaamistaan näytön tiivistämisessä esimerkiksi osallistumalla järjestelmällisten kirjallisuuskatsauksien ja Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) tutkimusryhmiin tai laatimalla Hotuksen Näyttövinkkejä. Opettajan osaaminen ja NPTH:n kokonaisuudet ovat moninaisia ja jopa hankaliakin ymmärtää, saatikka hallita monipuolisesti. Siksi sosiaali-, terveys, – ja kuntoutusalan opettajien NPTH:n osaamista tulee ylläpitää ja parantaa ja onkin tärkeää kehittää erilaisia luotettavia arviointimenetelmiä opettajien NPTH:n osaamisen tason mittaamiseksi.
Siitäkin huolimatta, että opettajat ovat osoittaneet erinomaisia vuorovaikutustaitoja levittäessään näyttöä eteenpäin sekä kykyä luoda, arvioida ja integroida näyttöön perustuvaa tietoa osaksi koulutusta ja terveydenhuoltoa, kokevat he tarvitsevansa kannustusta ja sen myötä rohkeutta näiden toteuttamiseen. Vaikka näyttöön perustuva toiminta ja tieto olisi osana opettajan toimintaa, ei sen kehittäminen ja toteuttaminen ole mahdollista ilman tukea, niin vierellä olevilta kollegoilta kuin myös organisaation ylemmiltä tasoilta. Jotta tämä näkyisi myös organisaation toiminnassa, tulisi näyttöön perustuvan tiedon ja toiminnan tärkeys olla osana organisaation arvomaailmaa.
Nopean digitalisaation kehittymisen myötä tiedon saatavuus ja käytettävyys on helpottunut merkittävästi, internet on täynnä terveysalan tietoa ja isommat otsikot luodaan yksittäisten tutkimusten pohjalta. Tämä on väistämättä ajanut myös siihen, että tiedon luotettavuuden arviointi on yhä haastavampaa. Tärkeistä asioista puhutaan, mutta puhujan perustelut eivät välttämättä vakuuta kuulijaa. On tärkeää levittää tietoa näyttöön perustuvan tiedon ja toiminnan tärkeydestä. Siksi tutkittu tieto, sen oikeanlainen käyttö kaikista eri näkökulmista, ovat suurimpia mielenkiinnon kohteitani. Terveydenhuoltoalan ammattilaisena, opettajana ja asiantuntijana toivoisinkin, että tulevaisuudessa NPTH:n osaamisesta tulisi keskeinen osa kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten osaamista.
Kati Immonen, tohtorikoulutettava, Oulun yliopisto (TtM) / lehtori (OAMK)
Lähteet
Hoitotyön tutkimussäätiö. Näyttöön perustuva päätöksenteko. Materiaalipankki. 2022. Materiaalipankki – Hotus
Holopainen, A., Siltanen, H., Tuomikoski, A., Tuomisto, S. & Parisod, H. (2019). Evidence-based practices in Finland based on nurse professionals’ descriptions. International journal of evidence-based healthcare, 17 Suppl 1(Supplement 1), S65-S67. https://doi.org/10.1097/XEB.0000000000000181
Immonen, K., Tuomikoski, A., Kääriäinen, M., Oikarinen, A., Holopainen, A., Kuivila, H., Männistö M., Mattila O., Vesterinen S., Päätalo K., Koivunen K., Ylimäki S. & Mikkonen, K. (2022). Evidence-based healthcare competence of social and healthcare educators: A systematic review of mixed methods. Nurse education today, 108, 105190. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2021.105190
Jordan, Z., Lockwood, C., Munn, Z. & Aromataris, E. (2019). The updated Joanna Briggs Institute Model of Evidence-Based Healthcare. International journal of evidence-based healthcare, 17(1), 58-71. https://doi.org/10.1097/XEB.0000000000000155
Kuvat: pixabay2022
