Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien innovaatio- ja ennakointiosaaminen. Se on siis makrotason osaamista, jota opettajat tarvitsevat laaja-alaisissa koulutusprosesseissa. Aivan. Jatkan raportin lukemista ja pysähdyn kohtaan, jossa määritellään, mitä soteku-opettajien kestävällä innovaatio- ja ennakointiosaamisella tarkoitetaan. Innovaatio- ja ennakointiosaamisella käsitetään sitä, että opettaja omaa sellaista tulevaisuuden ennakoimis- ja kehittämisosaamista, millä voidaan havaita olevan vaikutusta työelämän kehitystyössä sekä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa (Mikkonen ym. 2019).
Soteku- opettajan innovaatio- ja ennakointiosaamista käsittelevän Pro Gradu- tutkielmani tutkimussuunnitelmaa työstäessäni luen, luen ja luen. Kun olen sisäistänyt, mitä innovaatio- ja ennakointiosaaminen on, alan pohtia, miksi soteku- opettajan tulisi tällaista osaamista omata? Miksi eri lähteissä korostetaan innovaatio- osaamisen olevan merkittävä 2000- luvun osaamisalue, joka johtaa kehitykseen kaikilla yhteiskunnan aloilla? Miksi ennakointiosaamisen sanotaan olevan innovaatio- osaamisen edellytys?
Jatkan edelleen lukemista ja alan päästä juurisyihin kiinni. Niin, muutos. Tämä yhteiskunnan, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen ympäristöissä tapahtuva valtava, jatkuva muutos. Luen eri lähteistä, että keskeisiä muutosilmiöitä tulevaisuudessa ovat teknologinen muutos, ikääntymisen tuottamat muutokset palvelurakenteissa, palvelukulttuurin muutokset, asiakaslähtöisyys, kestävä kehitys ja monikulttuuristuminen. Sosiaali- ja terveysalalla korostuvat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelliset muutokset sekä kustannustehokkuuden korostaminen.
Mutta miten tämä muutos vaikuttaa työhömme soteku- opettajina?, huomaan pohtivani. Eikö riitä, että koulutamme opiskelijoita sen mukaisesti, millaista osaamista nykyinen työelämä vaatii? Ei kai opettajalta voi vaatia, että täytyisi osata katsoa tulevaisuuteen? Ja vaikka osaisimme jotakin tulevaisuudesta aavistaa, niin millaista osaamista se meiltä vaatisi, että osaisimme kehittää koulutusta, työelämää ja yhteiskuntaa tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi?
Asiaan edelleen perehdyttyäni kirjoitan tutkimussuunnitelmaani näin:
Viime vuosien aikana yhteiskunnan, ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen ympäristöissä tapahtuvat muutokset ovat olleet suuria ja ne jatkuvat edelleen (Mikkonen ym. 2019 a). Tulevaisuuden osaaminen näyttäytyy muuttuvana kehittymisprosessina, joka on sidoksissa toimintaympäristön muutoksiin (Jokinen& Saarimaa 2013). Näin ollen käsitykset siitä, mitä terveysalan osaamisen tulee olla ja kuinka sitä tulee opettaa, ovat jatkuvien muutosten kohteena. (Cave 2005, Mackenzie 2009.) Koulutuksen suunnittelussa tarvitaankin ennakointitietoa alojen tulevaisuuden kehitystä koskien ja terveysalan opettajat ovat avainasemassa koulutustarpeiden ennakoinnissa sekä koulutuksen kehittämisessä, minkä lisäksi opettajien innovaatio-osaaminen on edellytys kansallisen kilpailukyvyn ylläpitämiselle nopeasti muuttuvassa maailmanlaajuisessa sosiopoliittisessa ympäristössä (Koivula 2018, Mikkonen 2019 b). Opettajien kokemuksista omasta innovaatio- ja ennakointiosaamisestaan on kuitenkin niukasti tietoa.
Määrittelen tutkimussuunnitelmassani lähteiden pohjalta, että innovaatio- osaamisella voidaan tarkoittaa uuden luomista sekä tuotteistamista tai jo olemassa olevien toimintatapojen, ideoiden tai tuotteiden käyttöä uudessa käyttötarkoituksessa (Honkasalo& Taipale-Lehto 2016). Ennakointia määrittelen lähteiden pohjalta siten, että ennakoinnissa tärkeää on tunnistaa tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä hahmottaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, minkä lisäksi ennakointi on myös tavoitteen asettamista siitä, mihin on tarkoitus päästä ja kuinka tavoitteisiin päästään (Siikaniemi ym. 2010). Mutta en edelleenkään löytänyt tietoa siitä, millaista on juuri soteku- opettajan innovaatio- ja ennakointiosaaminen. Keskustellessani Pro gradusta opettajakollegoideni kanssa, he kysyvät, mitä tarkemmin ottaen soteku- opettajien innovaatio- ja ennakointiosaaminen pitää sisällään? Niimpä, sitä kun on niin vähän tutkittu. Oli siis aiheellista tutkia, minkälaiseksi soteku- opettajat kokevat innovaatio- ja ennakointiosaamisensa.
Kirjoitan tutkimussuunnitelmani tiivistelmäosioon: ”Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, minkälaiseksi sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajat kokevat innovaatio- ja ennakointiosaamisensa. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien innovaatio- ja ennakointiosaamisesta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla osana TerOpe-hanketta kevään 2018 aikana soteku-opettajilta (n= 36), jotka työskentelivät suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Aineisto analysoidaan induktiivisella sisällönanalyysillä.” Palautan tutkimussuunnitelmani ja saan Pro Gradun ohjaajalta luvan aloittaa aineiston analyysin.
Jälleen kerran luen, luen ja luen. Pohdin ja pähkäilen, ryhmittelen asioita yhtenäisiin luokkiin. Pala palalta tulokset alkavat hahmottua, tuoden vastauksen tutkimuskysymykseen. No, minkälaiseksi sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajat kokevat innovaatio- ja ennakointiosaamisensa? Tulosten perusteella soteku-opettajien innovaatio- ja ennakointiosaaminen oli moniulotteista osaamista, joka koostui tutkimusosaamisesta, hanke- ja projektiosaamisesta, muutokseen sopeutumisen osaamisesta sekä työelämän kehittämisestä ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Tutkimusosaaminen koostui tiedonhaun osaamisesta, tiedon arviointiosaamisesta, osaamisesta tiedon tuottamisessa sekä tiedon soveltamisen ja levittämisen osaamisesta. Jo aikaisemmin on nähty, että osaaminen tutkimustoiminnassa ja tutkitun tiedon hyödyntämisessä on opettajille yhä tärkeämpää opetusuudistusten ja hoitotyössä tapahtuvan kehittymisen vuoksi (Holopainen ym. 2007), minkä lisäksi uuden tutkimustiedon käyttämisen on havaittu johtavan hoitotyössä tapahtuvaan ajanmukaiseen kehitykseen (Zlatanovic ym. 2017).
Hanke- ja projektiosaaminen koostui taidoista viestinnässä, vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa, hallinto-, suunnittelu- ja teknisestä osaamisesta, talousosaamisesta sekä rohkeudesta ja innovatiivisuudesta hankkeissa. Projektinhallinta onkin nähty innovaatiotoiminnan mahdollistavaksi taidoksi (Alaräisänen & Harju-Myllyaho 2018).
Tulevaisuuden ennakointi edellyttää soteku-opettajalta sellaista muutokseen sopeutumisen osaamista, mikä näkyy soteku-opettajien mukaan historian ymmärryksenä, nykyisen toimintaympäristön tuntemuksena, toimintaympäristön ja sen muutosten hahmottamisen osaamisena, signalointi- ja visiointitaitoina, taitona hahmottaa tulevaisuutta, muutoksen sietokykynä, joustavuutena ja edelläkävijänä toimimisena sekä globaalien tapahtumien ja teknologian kehityksen seuraamisena. Opettajien kokemukset näyttäytyvät ymmärrettävinä, sillä esimerkiksi Siikaniemi ym. (2010) ovat todenneet, että ennakoinnissa tärkeää on tunnistaa tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä hahmottaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Ennakoinnin on nähty olevan myös tavoitteen asettamista siitä, mihin on tarkoitus päästä ja kuinka tavoitteisiin päästään (Siikaniemi ym. 2010).
Työelämän kehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa opettajat kokivat tarvitsevansa osaamista, joka koostui taidosta tunnistaa ja reagoida koulutuksen kehittämistarpeisiin, koulutuksen visioinnista ja suuntaamisesta, uusien näkökulmien etsimisestä ja asioiden tekemisestä uudella tavalla, luovuudesta, innovatiivisuudesta, innokkuudesta oppia uutta, kekseliäisyydestä ja halusta kehittää, uteliaisuudesta, avoimuudesta ja rohkeudesta, teknologisesta osaamisesta sekä yhteistyöstä ja vastuusta uuden leviämisestä.
Tulososion kirjoittamisen jälkeen pysähdyin huolellisesti pohtimaan sitä, mikä on Pro Gradu- tutkielmani tulosten merkitsevyys? Asiaa pohdittuani voin todeta, että tutkimus tuo lisätietoa ja tarkennusta soteku-opettajien innovaatio- ja ennakointiosaamisen käsitteeseen. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää terveystieteiden opettajien koulutuksessa sekä täydennyskoulutuksessa. Tutkimus tuo myös tietoa siitä, miten esimerkiksi parantamalla soteku-opettajien hanke- ja projektiosaamista sekä muutokseen sopeutumisen osaamista voidaan kehittää soteku-opettajien innovaatio- ja ennakointiosaamista nopeasti muuttuvien koulutus- ja terveydenhuoltoympäristöjen tarpeisiin vastaavaksi.
Kuten jo tiedämme, osaamisemme innovaatiossa ja ennakoinnissa on keskeistä, ellei välttämätöntä, tulevaisuuden koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan kannalta. Vaatimus ei ole pieni. Nähkäämme tämä kuitenkin mahdollisuutena niin, että voimme osaamisellamme olla tekemässä työtä sen eteen, että pystymme yhdessä vastaamaan toimintaympäristöjemme jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin.
Helena Eskola, TtM-opiskelija, Th, Oulun yliopisto
Lähteet
Ala-Räisänen H. & Myllyaho A. (2018) Tulevaisuuden projektiosaaja. Teoksessa: Innovaatio-osaaminen nykypäivän työelämätaitona. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/143065/Innovaatio-osaaminen%20nykypaivan%20tyoelamataitona.pdf?sequence=1&isAllowed=y (11.2.2022)
Eskola H. (2021) Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien innovaatio- ja ennakointiosaaminen. Pro Gradu- tutkielma. Oulun yliopisto: Oulu.
Eskola H. (2021) Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien innovaatio- ja ennakointiosaaminen. Pro Gradun tutkimussuunnitelma. Oulun yliopisto: Oulu.
Holopainen A, Hakulinen-Viitanen T& Tossavainen K (2007) Nurse teacherhood: systematic descriptive review and content analysis. International Journal of Nursing Studies. 44 (4): 611-623.
Honkasalo, R& Taipale-Lehto U (2016) Kooste Opetushallituksen vuosina 2011–2015 tekemistä osaamistarveraporteista – muutosvoimat, osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämisehdotukset. Ennakoinnin koontikatsaus. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016:8. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/ennakoinnin_koontikatsaus.pdf (11.2.2022)
Mikkonen K., Koivula M., Sjögren T., Korpi H., Koskinen C., Koskinen M., Kuivila H-M., Lähteenmäki M-L., Koskimäki M., Mäki-Hakola H., Wallin O., Saaranen T., Sormunen M., Kokkonen K-M., Kiikeri J., Salminen L., Ryhtä I., Elonen I. & Kääriäinen M. (2019 a.) Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen. TerOpe-kärkihanke. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526224794.pdf (11.2.2022)
Siikaniemi L., Saikkonen S. & Härkönen A. (2010) Innovaatiojärjestelmä haastaa osaamisen ennakoinnin. Teoksessa: Osaavaa työvoimaa ja aluekehittämistä. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, sarja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 68.
Zlatanovic T., Havnes A. & Mausethagen S. (2017) Research Review of Nurse Teachers’ Competencies. Vocations and Learnig, 10 (2), 201-233.
